TAKO on ammatillisten museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto. TAKO:lla on kaksi päätavoitetta: museoiden välinen tallennustyönjako ja nykydokumentoinnin koordinointi. TAKO:ssa on seitsemän temaattista yhteistyöryhmää eli poolia. Poolit tekevät nykydokumentointia joko yhteisinä hankkeina tai kunkin museon erillisiä hankkeita koordinoiden.

Museot tekevät nykydokumentointia kerätäkseen nykypäivän elämästä ja ilmiöistä aineistoja, joista tulevat sukupolvet saavat tietoa ajastamme. Tallennustyö keskittyy nyt olennaisiksi katsottuihin ilmiöihin. Tallennusvastuut on jaettu, jotta päällekkäisyyksiltä vältyttäisiin ja nykydokumentointia tehtäisiin monipuolisesti yhteiskunnan eri osa-alueilta.

Pooli 1 – Ihminen ja luonto

TAKO poolin 1 jäsenmuseot toteuttivat vuosina 2011-2013 teknistyvän luontosuhteen tallennushankkeen Varustautuneena luontoon. Hankkeen tavoitteena oli kartoittaa, tutkia ja tallentaa suomalaisten luontosuhteen, luonnossa liikkumisen ja oleskelun muutosta, erityisesti sen teknistymistä ja välineellistymistä. Tallentaminen toteutettiin osallistuvien museoiden määrittelemissä osaprojekteissa. Tallennusmenetelmiä olivat haastattelut ja kirjoituskeruu, valokuvaus ja videointi sekä esineiden ja muun aineiston keruu. Aineisto on tallennettu, luetteloitu ja digitoitu hankkeessa mukana olevien museoiden kokoelmiin ja kokoelmanhallintajärjestelmiin.

Varustautuneena luontoon – museoiden osaprojektit

Espoon kaupunginmuseo
Espoon kaupunginmuseon kaikki tallennuskohteet liittyivät saaristoon, jonka käyttöä sekä elämää saaristossa museo haluaa tallentaa myös nykydokumentoinnin keinoin. Hankkeessa haastateltiin ja kuvattiin espoolaista suuren purjeveneen omistajaa, luontoretkeily-yrittäjää, joka kuljettaa matkailijaryhmiä saaristossa sekä saaressa asuvaa perhettä, joka omistaa hydrokopterin. Lisäksi haastateltiin ja kuvattiin kuljetuspalveluita tarjoavaa saaristoveneyrittäjää, kaupungin ulkoilupäällikköä, joka valvoo saariston virkistyskohteita, ja nuorta lintuharrastajaa.

Kainuun museo
Kainuussa haastateltiin hankkeen ensimmäisenä vuonna kolme eri tavoin luonnossa toimivaa henkilöä: luontovalokuvaaja, eräopas ja metsästäjä. Toisen vuoden haastatteluissa keskityttiin marjastukseen ja sienestykseen, joihin saatiin eri näkökulmia, kun keruutoimintaa harrastaneista yksi toimi marja-alan yrittäjänä, yksi edusti luonnonantimien keruuta ja käyttöä edistävää yhdistystä ja kolmannen haastateltavan työhön kuului sienineuvonta.

Länsi-Uudenmaan maakuntamuseo
Länsi-Uudenmaan maakuntamuseon osaprojektissa keskityttiin kahteen tutkimusteemaan, kesäasumiseen ja ammatti- ja virkistyskalastukseen, sekä niiden teknistymiskehitykseen. Kesäasumisen dokumentoinnissa ja siihen liittyvässä haastattelussa keskityttiin erityisesti vapaa-ajan asunnon varustetasoon sekä omistajan harrastuksiin mökillä. Kalastukseen liittyvissä haastatteluissa dokumentoitiin kalastusoppaan työpäivää sekä vapaa-ajan kalastajan ajatuksia kalastuksesta harrastusmuotona. Dokumentoinnissa keskityttiin erityisesti kalastukseen liittyviin välineisiin ja varusteisiin.

Pielisen museo
Pielisen museon osaprojektissa tutkittiin metsäammattilaisen työn teknistymistä. Metsätyö ja paikalliset lieksalaiset aiheet ovat museon painopisteitä. Tarkastelun kohteena olivat erityisesti vaatteet ja varusteet, joista osa muuttuu ja kehittyy jatkuvasti, ja osa pysyy hyvinkin samanlaisena vuosikymmenestä toiseen. Metsurin työtä dokumentoitiin haastattelulla ja valokuvaamalla sekä videoimalla. Neljä metsäammattilaisen haastattelua toteutettiin yhteistyössä Luston kanssa ja haastattelut on tallennettu molempien museoiden kokoelmiin.

Suomen Maatalousmuseo Sarka
Tila- ja konekoon kasvu on muuttanut viljelijöiden luontosuhdetta monella tapaa: kun oma pelto oli ennen viljelijän identiteetin peruskivi, se on tänään vain eräs tuotannontekijä. Suurin osa tilan tuotantopinta-alasta saattaa olla vuokrattua. Aikaisemmin tiloilla pyrittiin omavaraisuuteen koneiden suhteen, nykyään koneinvestoinneissa erikoistutaan ja muututaan samalla omaa tilaansa keskittyneesti viljelevästä tuottajasta laajalla alueella toimivaksi urakointiyrittäjäksi. Tilannetta kartoitettiin haastattelemalla maatalousyrittäjiä.

Lusto – Suomen Metsämuseo
Luston osaprojektissa keskityttiin tarkemmin teknistymisen niihin osa-alueisiin, jotka Lustossa ovat aiemmin jääneet vähemmälle huomiolle. Näitä teemoja olivat metsäammattilaisuuteen liittyen vaatteiden ja varusteiden teknistyminen sekä tietoliikenteen, yhteydenpidon ja työmailla liikkumisen muutokset. Lisäksi dokumentoitiin uusiin metsässä tapahtuviin harrastuksiin liittyen geokätköilyä. Projektissa haastateltiin seitsemää metsäammattilaista, joista neljä haastattelua toteutettiin yhteistyössä Pielisen museon kanssa ja tallennettiin molempien museoiden kokoelmiin. Lisäksi haastateltiin neljää geokätköilyn harrastajaa. Geokätköilyä dokumentoitiin myös valokuvaamalla ja tallentamalla harrastukseen liittyviä esineitä.

Suomen Metsästysmuseo
Metsästysmuseon osaprojektin tavoitteena oli dokumentoida metsästyksen teknistymiskehitystä 1970-luvulta 2010-luvulle. Samalla pyrittiin saamaan museon kokoelmiin edustava valikoima metsästyksessä nykyisin käytettävää teknistä välineistöä ja modernia erävaatetusta. Haastatteluissa selvitettiin metsästäjien suhtautumista harrastuksensa teknistymiseen.

Vihdin Museo
Vihdin museo dokumentoi teknistyvää luontosuhdetta ja luontoon varustautumista kesäasutuksen ja virkistystoiminnan näkökulmasta. Vuoden 2011 aikana tehtiin haastatteluita luonnossa tapahtuvan virkistystoiminnan järjestämisestä. Seuraavana vuonna puolestaan keskityttiin kesäasutukseen, ja aiheesta toteutettiin kysely, joka suunnattiin Järventaustan alueen kesäasukkaille. Vuonna 2013 aihetta syvennettiin kolmea alueella olevaa kesäasuntoa käsitteleville haastatteluilla. Erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, että kyseiset kesäasunnot sijaitsevat Nuuksion kansallispuiston välittömässä läheisyydessä.