On piilossa metsien – geokätköily luontoharrastuksena
Geokätköily (engl. geocaching) on maailmanlaajuinen ulkoiluharrastus, jossa piilotetaan ja etsitään geokätköiksi kutsuttuja rasioita. Geokätköjä on kaikkialla, kaupungeissa, metsissä, saarissa ja rannoilla. Kätköjen etsiminen sopii kaiken ikäisille eikä vaadi erikoistaitoja. Kätköjä etsitään GPS-satelliittipaikannuksen avulla, mutta laitteen käyttö ei ole välttämätöntä. Vuoden 2010 maaliskuussa maailmalla oli yli miljoona aktiivista geokätköä yli sadassa maassa ja kaikilla mantereilla. Vuonna 2012 Suomessa oli yli 21 500 aktiivista geokätköä.
Savonlinnalainen pariskunta Ilkka Kukkonen (s. 1975) ja Outi-Maaria Palo-oja (s. 1978) ovat harrastaneet geokätköilyä vuodesta 2010. Kätköily täydentää Ilkan ja Outi-Maarian muita harrastuksia, kuten moottoripyöräilyä, luontoharrastusta ja matkailua. Viime aikoina geokätkentäreissuille on osallistunut myös pariskunnan esikoispoika Onni.
Modernia välineurheilua
”Kyllä tää on niin välineurheilua tää, että yleensä kaikilla on jonkintyyppinen älypuhelin mukana nykypäivänä, että pystyy sitten loggaamaan suoraan sen havaintonsa, löytönsä verkkoon.”
Ilkka ja Outi-Maaria kuvaavat geokätköilyä nykyaikaisena aarteenetsintänä, jossa hyödynnetään GPS-tekniikkaa kätköjen piilottamiseen ja etsintään. Oleellista on löytämisen ilo ja joissakin haasteellisemmissa kätköissä itsensä voittaminen. Harrastus ruokkii uteliaisuutta ja jännityksen kaipuuta, ja siihen liittyy tietty seikkailuhenkisyys. Geokätköily on mukaansatempaava harrastus. Harrastus tuo myös luontoon sellaisia liikkujia, jotka eivät ehkä muuten lähtisi retkeilemään. Kätkön perässä mennään paikkoihin, joihin ei muuten tulisi koskaan mentyä.
Ihmisen ja teknologian suhde tulee uudella tavalla esille geokätköilyssä. GPS-paikannin, älypuhelin, tabletti tai vaikkapa auton navigaattori ovat tärkeitä kätköjen etsinnässä, mutta uudenlaista on myös harrastukseen oleellisesti kuuluvan verkkoyhteisön merkitys ja geocaching.com -palvelu. Verkkoon ilmoitetaan uudet sekä löydetyt kätköt ja yhteisön avulla voi saada uusia ideoita kätköjen perustamiseen, niiden sijainteihin ja ratkaisuihin sekä toteutukseen. Myös kätköilykokemukset voi jakaa yhteisön kanssa. Näin verkkoyhteisö laajentaa sekä matkailu- että kätköilykokemusta.
Uusi teknologia sopii hyvin geokätköilyyn. Laitteet mahdollistavat jatkuvan verkkoyhteyden, jonka myötä löytönsä pystyy ”loggaamaan” eli merkitsemään saman tien verkkoon. Verkkoon ilmoitetaan myös vastaperustetun uuden geokätkön koordinaatit, kätkön vaikeusaste eli maaston luokitus asteikolla 1-5 sekä joko lyhyt ja ytimekäs tai yksityiskohtaisempi kätköilykuvaus. Uudet kätköt arvioidaan vapaaehtoisten arvioijien toimesta ennen julkaisemista. Omaa kätköä täytyy huoltaa: jos sen kunnon seurantaa ei pysty esimerkiksi paikkakunnalta muuton vuoksi jatkamaan, kätkön voi antaa toiselle harrastajalle adoptioon. Oman kätkön löytymisestä saa sähköpostiin ilmoituksen, ja järjestelmän kautta voi välittää tietoa samoin, jos joku on havainnut kätkössä huoltamisen tarvetta.
”Netti on aika olennainen tässä kätköilyssä. — Jotta tietäis, missä niitä kätköjä on niin tarvitaan tietenkin jonkinlainen yhteys nettiin, no se on vähintä, mut aika usein varustus on just GPS-vastaanotin, joku laite. Jotkut menee auton navigaattorillakin, mutta ehkä semmonen sitten jos on vähänkään enemmän harrastanu kätköilyä niin aika äkkiin tulee se GPS hankinta eteen. — Mut että monet nykyään menee just älypuhelimella, se on näppärä pitää mukana ja siinä voi tosiaan sitten myös aina päivittää ja kattoo, että onko niitä kätköjä siinä ympärillä lähellä. — Se on sen GPS:n tai älypuhelimen ympärille se sitten lähtee rakentuun ja aika nopeesti.”
Toisaalta harrastuksessa käytettävä teknologia voi viedä huomion ympäristöltä, johon kätkö on piilotettuna:
”Joskus havahtuu siihen, että jossain luontokohteessa pyörii sen gepsin tai puhelimen tai jonkun kanssa siellä ja ettii sitä kätköä ja sit tavallaan tuijottaa sitä ruutua, et tässä sen pitäis olla, missä se on se kätkö ja sitten vasta oikeestaan sen löydön jälkeen havahtuu siihen ympäristöön, että okei täällä on kauniit maisemat…”.
Kätköilijöitä on monenlaisia:
”Harrastajia on yhtä monenlaista kuin ihmistyyppejäkin, että monelle geokätköily on ihan viikonloppuharrastus. Ja sitten on tämmösiä vähän aktiivisempiakin kätköilijöitä, jotka pyhittää sitten lomiaan ja tekee varta vasten reissuja eri puolelle etenkin tai eri alueelle Suomea ja myös ulkomaille…”.
Jotkut ”vihkiytyneemmät” hankkivat parempia laitteita ja asettavat harrastamiselleen määrällisiä ja laadullisia tavoitteita. Osa harrastajista on niin sanottuja hifistelijöitä, teknologiasuuntautuneita, joilla on hyvät ja monipuoliset varusteet. GPS-laitteen lisäksi hifistelijän maasturista voi löytyä esimerkiksi teleskooppitikkaat, tarttumapihdit, kajakki, polkupyörä, ulkoilu-, sukellus- ja kiipeilyvarusteet ja jopa metallinpaljastin. Aktiiviset harrastajat varautuvat kätköjen etsintään kaikenlaisten reissujensa yhteydessä niin, että heillä on aina esimerkiksi autossa mukana perusvarustus: ”…kohta alkaa tulla autoon geokätköilyreppu, jossa on hanskat sitä varten, että pääsee kiipeemään tai kaivamaan jostain hankalasta paikasta.” On myös huntereita, kätköilijöitä, jotka haluavat löytää ensimmäisenä uuden kätkön, FTF- eli first to find -kätkön. Osa kätköilijöistä liikkuu mielellään luonnossa, mutta toisaalta on harrastajia, jotka liikkuvat ennemmin urbaanissa ympäristössä eivätkä he lähde pitkän matkan päähän etsimään kätköjä luonnosta. Outi ja Ilkka kertovat pyrkivänsä luomaan ennen kaikkea sellaisia kätköjä, jotka voi löytää kaupungilla perheen kanssa liikkuessaan, tekemättä akrobaattitemppuja.
Erilaiset laitteet ja välineet ovat yleistyneet ja ihmiset satsaavat harrastukseen enemmän rahaa, mutta Outi-Maaria ja Ilkka muistuttavat, että geokätkentää voi harrastaa varsin vaatimattomin välinein ja varustein. Vähintä, mitä tarvitaan, on jonkinlainen verkkoyhteys ja jonkinlainen paikannusväline. Outi-Maaria ja Ilkkakin ovat jonkin juhlareissun yhteydessä etsineet kätkön juhlavaatteet päällään: ”Ja retkeilyvarusteet ois ihan hyvä, mutta kyllä mekin ollaan monta kertaa menty ihan ykköset päällä johonki sillan alle rymyään kätköä.”
Hyvä kätköilykokemus
”Ku kaikki natsaa niin se on tosi mielekästä puuhaa”.
Paikat jäävät eri tavalla mieleen geokätköilyn ansiosta. Kätkökuvauksessa annettu paikan esittely on oleellinen hyvän kätköilykokemuksen kannalta. Kuvauksesta olisi hyvä käydä suurin piirtein ilmi, kuinka kauan kätkön etsintään menee aikaa. Hyvä esittely tuo paikkaan jotakin lisäarvoa, jotakin sellaista, joka houkuttelee kyseiseen paikkaan. Mieleen jääviä kätköjä voivat olla ne, jotka ovat jotenkin haasteellisia: ”— mut sillon olin yksin ja tuli tällanen fyysisesti haasteellinen kätkö ja mä olin niin innoissani kun mä löysin sen ihan ite, ylitin itseni, kiipesin sinne”. Luontokohteissa suosittuja kätköpaikkoja ovat luonnonkauniit maisemat tai historialliset kohteet, joiden avulla harrastajat saavat itselleen aivan uutta tietoa:
”Näistä linnavuorista ja tämmösistä pirunkirkoista, joista mä en oikeestaan ollu mitenkään tietoinen, niin sitte niissä kohteissa mä oon jotenki havahtunu siihen et miten Suomee esimerkiksi on puolustettu sillon ku aseet on ollu vähä alkeellisempia. Tuntee olevansa aika pieni ihminen suuressa luonnossa”.
Myös laavut ja retkeilypaikat ovat suosittuja, koska silloin kätköilyn yhteydessä voi vaikka paistaa makkaraa. Joskus luontokohteessa voi kohdata myös eläimiä ja vaaratilanteita:
”Ehkä meijän vaarallisin kätköilykokemus on siitä ku kerran yhellä harjanteella tuli uroshirvi vastaan kiima-aikana, mutta sekin hävis sitten, ei ollu meistä onneks kiinnostunu. Mutta joku loggas meijän oman kätkön sillä tavalla, että ei uskaltanu mennä hakemaan sitä, koska siellä oli vartija, kyykäärme, et haki vasta seuraavana päivänä”.
Harrastajalle voi kehittyä ”geosilmä”, jonka avulla hän hahmottaa maisemasta helposti sellaista, mikä ei sinne kuulu ja toisaalta oppii huomaamaan ihmisistä, kuka on kätköilijä. Geosilmän avulla voi tehdä myös vahinkolöytöjä. Outi ja Ilkka pitävät eniten sellaisista metsäympäristöistä, jotka eivät ole liian vaikeasti saavutettavissa: ”Joku oikeen hieno luontokohde ja semmonen, että siihen voi rauhassa mennä ja sitte mahollisesti vaikka ottaa eväät mukaan tai jotain muuta ja nauttia siinä ihan rauhassa kiireettömästi niin semmonen on kyllä hieno”.
Geokätköilyn huonona puolena Outi ja Ilkka mainitsevat geoeroosion eli kätköjen etsijöiden aiheuttamat vauriot luontokohteissa. Näitä pyritään välttämään kertomalla kätkökuvauksissa aroista luontokohteista ja ohjeistamalla esimerkiksi kiertämään arat alueet. Harmia voi aiheuttaa myös kätköjen tahallinen tai tahaton tuhoaminen. Yleensä tällaiseen syyllistyy jästi, henkilö, joka ei harrasta geokätköilyä.
Harrastus tuntuu ilman suuria tavoitettaitakin omalta ja mielekkäältä.
”Jaa’a. Täytyykö kaikilla harrastuksilla olla joku jalo tavoite. No uusiin paikkoihin tutustumista ja sitä jännitystä. Siis vaikka se kuullostaa hullulta että me oikeesti käytetään tämmöstä sotilaskäyttöön suunniteltua, miljoonia dollareita maksanutta satelliittipaikannusjärjestelmää siihen että me etitään jostain kivenkolosta tupperwarepurkkeja, niin siitä huolimatta ne tupperwarepurkit tai filmipurkit on meille niitä suuria aarteita ja siitä tulee aina, varsinkin jos löytää sellasen kätkön jota on pitkään ettiny.”
