Helena on 60-vuotias perhepäivähoitaja Kuopiosta. Hänen perheeseensä kuuluvat mies Tapsa sekä kolme aikuista lasta. Lapset ovat "lentäneet" jo maailmalle ja Helena asuu nyt miehensä kanssa kaksin kerrostalossa.

Työ neljän pienen lapsen hoitajana on Helenasta mielekästä ja mukavaa. Vaikka koti toimii samalla Helenan työpaikkana, ei työstä irtaantuminen ei ole Helenalle vaikeaa. Liikunta, lapsenlapset ja vapaa-ajan asunnon kunnostaminen tuovat hyvää vastapainoa.

"Että on, en mä varmaan tekis tätä ennää jos mä en ois tykänny. Että tota, ei varmaan jaksa olla perhepäivähoitaja, jos ei tykkää työstä. Kyl mä luulen näin."

Keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Helenan päivä alkoi varhain. Jo kello kuusi laittoi hän kotiaan "päiväkuntoon"; siivoili ja teki esivalmisteluja lounasruokailua silmällä pitäen. Siinä samalla hän valmistautui ensimmäisen lapsen saapumiseen: Maija saapui noin klo 7 ja Noora, Siiri ja Mikael tuntia myöhemmin. Kun kaikki olivat koolla, Helena tarjoili lapsille aamupalaa, minkä jälkeen kokoonnuttiin yhteiseen aamupiiriin. Hetki sisälsi juttelua, laulua ja kanteleen soittoa. Sen jälkeen oli aikaa vapaalle leikille.

Ulkona odottivat lumileikit. Lapiot olivat tarpeen, kun kaivettiin tunneleita ja etsittiin "timantteja" lumivuorella.

"Joo, turvaliivit on ---- ja myö pidetään ihan. Ainut, missä minä luistan, niin kun lähetään jonnekin kaupungille, ni mä en o pannu itelle, lapsille oon pannu, että ite oon lähteny vähä hienostellen, mutta tuota, kyllä meillä aina on se liivi. Mul on oma liivi, sit vapaa-ajalla mul on aina pyöräillessä liivi."

Ulkoillessa tuli nälkä ja kinkkukiusaus teki kauppansa. Ruokailun jälkeen lapset pukeutuivat jälleen roolivaatteisiin ja ryhtyivät leikkimään. Tämän rupeaman vähitellen hiivuttua Helena luki vielä hetken Elina Karjalaisen Uppo-Nallen talviturkkia, ja sitten olikin jo aika mennä päiväunille.

Lasten nukkuessa Helenalla oli mahdollisuus itsekin hieman levähtää ja lukaista sähköpostit. Hän myös valmisti välipalat ja siisti keittiön ennen kuin lapset heräsivät. Iltapäivällä mentiin vielä hetkeksi ulos.

Töiden jälkeen Helena suuntasi kuntosalille ja siitä edelleen klo 18 Musiikkikeskukseen kuuntelemaan Joustavasti eläkkeelle -luentoa. Touhukkaasta päivästä jäi hyvä mieli – ajatus eläkkeelle jäämisestä tuntuu Helenasta vielä kaukaiselta ajatukselta!

Ajatuksia arjesta

"Silleen hyvin antoisahan tämä on ja sit saa olla silleen niinku omatoiminen. Että tuota joskin se, joskus on se yksinolo semmonen rasitekin, mutta tuota, kyllähän myö saahaan niin se päivä mennä lasten ehoilla ja silleen, että kyllä mä sen koen enemmän rikkautena."

"No ihan, semmonen vaan hyvä mieli, että tuota, et kuitenkin on jo, ollaan meiän perhe jo niin silleen pitkällä tällä elonkaarella -- niinku joku mulle on sanonu joskus, että ihmisen ikä on kuuskymmentä vuotta ja sen jälkeen alkaa plussat. Et minäkin täytän sitten syksyllä, menen tälle plussapuolelle."

"Että kyllä sitä sillein arvostaa ja niinkun minä niinkun omasta mielestäni oon sen sisäistänyt, että nämä on semmosia viimesiä työvuosia, että niistä pitäis sillein osata nauttia, että jos eläkkeellä on vielä silleen, et ymmärtää, ni ois semmosia ihania muistoja…"

"Että en haluais olla semmonen, jolle on ollu pakkopullaa se työ vaan semmonen, että se on ollu semmonen tärkee asia ja hyvä asia."