Lapsiperhe Helsingistä: Outi, Atro, lapset Jalmari ja Kaarina sekä Eppu-koira
"meidän perheen elämä tietyssä mielessä niinku rakentuu sen ympärille, että tehdään merkityksellisiä asioita"
Outi on koulutukseltaan filosofian tohtori, mutta tie vei politiikkaan ja lopulta kansanedustajaksi eduskuntaan. Atro puolestaan toimii Rovaniemen kaupunginteatterin toisena johtajana. Virkaansa hoitaessaan Atro viettää viikot Rovaniemellä, mutta jaettu johtajuus mahdollistaa sen, että hän voi työskennellä aika ajoin myös kotona.
Silloin kun vanhempien työ vaatii tekemistä myös iltaisin tai viikonloppuisin ovat tukijoukot suuri helpotus. Outi ja Atro haluavat kuitenkin rytmittää tekemisiään niin, että voisivat olla mahdollisimman paljon 14-vuotiaan Jalmarin ja 11-vuotiaan Kaarinan kanssa.
Vastapainoa työlle Outi ja Atro saavat viettämällä yhteistä aikaa lastensa ja koiran kanssa, usein ulkona luonnossa liikkuen. Outilla on lisäksi kesäisin vuokraviljelypalsta. Lasten vapaa-aika kuluu liikunnan, musiikin ja kavereiden parissa.
"me ollaan hirveen kovia sienestämään ja marjastamaan ja kalastamaan, että tosi paljon me kalastetaan kyllä. Itse asiassa, et oli vuodenaika mikä vaan, niin aina löydetään joku keino kalastaa."
Keskiviikko 2. helmikuuta 2011
Outi heräsi ensimmäisenä, keitti perheelleen kaurapuuroa ja alkoi valmistautua päivään. Keittiön kirkasvalolamppu toi valoa pimeään ja tihkuiseen aamuun: lämpötila oli pitkästä aikaa plussan puolella. Syötyään aamiaisen Outi kiirehti bussiin, ja sen mukana metroasemalle. Kaupunkiin oli ehdittävä kahdeksaksi.
Myös Atro oli jo aikaisin jalkeilla. Hänellä puolestaan ei tänään olisi kiire mihinkään. Nyt oli meneillään työjakso, jolloin hän saattoi olla kotona ja kirjoittaa käsikirjoitusta syksyllä ensi-iltansa saavaan näytelmään. Yksi työpalaveri oli kuitenkin sovittu tälle päivälle, mutta sekin pidettäisiin kotona. Aivan ensimmäiseksi oli kuitenkin mentävä Eppu-koiran kanssa lenkille.
Jalmari ja Kaarina heräsivät hekin, söivät puuronsa ja lähtivät kouluun: Jalmari pian Outin jälkeen, Kaarina tuntia myöhemmin.
Atron päivä eteni rauhassa, oli aikaa kirjoitella, soittaa pari puhelua ja keitellä kahvia. Outilla sen sijaan päivä oli täynnä ohjelmaa: kokouksia, eduskunnan täysistunto ja radiohaastattelu. Iltapäivällä hän osallistuisi myös Muslimien haasteet vai muslimit haasteena -seminaariin Kansallismuseossa.
Perheen nuorison koulupäivät sujuivat normaaliin tapaan. Jalmarilla oli mm. kemiaa, jolloin luokka pääsi valmistamaan salmiakkia. Kaarinan koulu oli remontissa ja osa tunneista pidettiin väliaikaisessa parakkikoulussa. Kaarinan lukujärjestyksessä oli mm. äidinkieltä, englantia ja musiikkia.
Koulupäivän jälkeen Kaarina tuli kotiin, mukanaan liuta kavereita. Eppua käytettiin lenkillä ja katsottiin netistä edellisen päivän Salatut elämät.
Jo koulussa tytöt olivat saaneet idean leipomisesta. Ennen kuin päästiin itse työhön, piti käydä kaupassa ostamassa aineksia. Atro lähti kuskiksi ja maksumieheksi.
Samalla kun Outi istui Kansallismuseon auditoriossa ja valmistautui muslimi-aiheisen seminaarin paneelikeskusteluun oli tyttöjen leipomispuuhat vauhdilla käynnissä. Kakun valmistaminen kävi tytöiltä tottuneesti ja lopputuloksesta tuli mitä maukkain.
Ennen kuin lapset lähtivät harrastuksiinsa, valmisti Atro pikaisen illallisen. Syönnin jälkeen Kaarina lähti omaan iltaohjelmaansa, seurakunnan kokkikerhoon. Tänään siellä tehtäisiin lihapullia, perunamuusia ja jälkiruuaksi köyhiä ritareita. Jalmari puolestaan vietti iltaansa nuorisotalolla.
Outin seminaari Kansallismuseolla päättyi klo 18 ja hän pääsi lähtemään kotiin. Matka taittui ensin metrolla ja sitten bussilla. Kotona hän oli klo 19.
"On asioita, joita pitää tehdä tai jotka on tehtävä pois alta, et esimerkiks joku kaupassakäynti tai siivoominen tai koiran ulkoiluttaminen, niin ne on osa sitä elämää, et osa sitä arkea. Ne on tavallaan velvollisuuksia, jotka on hoidettava." -Outi
Ajatuksia arjesta:
"Työ- ja vapaa-ajan raja on todella häilyvä, niin että se venyy aina pitkään iltaan niin että vähän toisella kädellä seuraa mitä lapset puuhaa." -Atro
"Mä teen just sillä tavalla, et mä käyn kerran viikossa kaupassa ja sit mä ostan pakasteen täyteen erilaisia ruokia ja sitte kaappiin erilaisia aineksia, että niistä voi sitte tehdä mitä ruokaa haluaa tehdä." -Outi
"No onhan meil ollu niinku että ain pitäis meiän niinku tyhjentää tiskikone ja täyttää ja mut ei me yleensä kuitenkaan täytetä, et me ei oikeestaan muisteta sitä aina, et jotenkin hassusti pääsee unohtumaan. Mut et kyl me viedään roskat aina ja sillain et just viedään tota koiraa ulos ja sellasta. Ihan perusjuttuja."- Kaarina
"Riittävää vastapainoa mun mielest on ihan se, et saa olla kotona lasten kanssa ja ihan olla vaan." -Outi
"Toivoisin, että osaisin kasvattaa lapsiani sillä tavalla, et ne lapset saa kasvaa tavallaan niiden niinku omien ominaisuuksiensa, jotenkin, mukaan. Et se lahjakkuus, mikä niissä lapsissa on, elikkä se pääsis ikään kuin oikeuksiinsa -- Et lapset kokis, että he tulee hyväksytyiks semmosina ku he on." -Outi